maanantai 23. joulukuuta 2019



Jos on liian vähän aikaa,
kokeilehan tätä taikaa:
Kääri kiire joulusukkaan,
sano sille: Mene hukkaan!
Johan loppuu turha touhu,
saapuu rauhallinen joulu!


Ihanaa Joulua teille kaikille 
♥: lla Hillevi

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Kohti parempaa

Kerroin, että syksy ja alkutalvi ovat olleet todella rankkoja ja siihen on vaikuttanut moni asia. Ikävästihän asiat menevät niin, että kuormittuessa kaikki alkaa kuormittavaan aina vain enemmän, kunnes lumipalloefekti on valmis ja lopulta on ihan puhki. 

Huomasin itselleni käyneen niin ja halusin lähteä asiaa purkamaan. En millään pysty siihen, että alkaisin vain lepäilemään. Se ei missään tapauksessa ole minun tyylistä ja luulen, että se aiheuttaisi enemmän hallaa kuin hyötyä.

Sen sijaan halusin löytää keinoja, joiden avulla jaksan paremmin, mutta toisaalta myös käytän aikani paremmin. Aloitin pohtimalla omia hyviä puoliani, jotta muistan myös niiden olemassa olon, ja sen jälkeen listasin omia kehityskohteita. Nyt aloin pohtimaan, miten lähden toteuttamaan kehityskohteita ja huomioin myös ne omat vahvuuteni. 

Jos et ole lukaissut edellisiä postauksia, niin löydät ne alla olevista linkeistä:




Edellisten postausten kirjoittaminen oli todella terapeuttista. Olin ymmärtänyt, että olin kuormittunut, mutta tajusin vielä selkeämmin, että kuinka paljon sitä kuormitusta oli kertynyt, mutta myös mitkä asiat itseäni kuormittavat. Sekä sen, miten paljon minun jaksaminen vaikuttaa muihin ihmisiin. 

Olen jo aloittanut ratkaisemaan ongelmia, mutta osa on vielä suunnitelman asteella. Tälläisiä asioita olen jo lähtenyt toteuttamaan:

1. Olen pyytänyt apua, sillä kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Tämä taito pitää muistaa jatkossakin! 

2. Olen etsinyt niitä asioita, joita teen turhaan ja lopettanut niiden tekemisen. Ymmärsin, että käytän todella paljon aikaa turhuuksiin, jotka eivät hyödytä ketään. Sitten minua harmittaa, kun olen käyttänyt niihin aikaa. Ratkaisu: lopetan turhuuksien tekemisen! Yksinkertaista, mutta tämäkin piti tajuta, että mitkä ovat oikeasti turhia juttuja. Joskus sitä luulee, että tietyt asiat ovat pakko tehdä, kun niin on tehty aina, mutta loppujen lopuksi voi olla, ettei niille ole käyttöä. 

3. Järkeistin ajankäyttöni osittain edellisen kohdan avulla, mutta myös sillä, että teen hommat kerralla loppuun, enkä haahuile. Tiedättekö, kuinka helppoa on jäädä haahuilemaan esimerkiksi netin ihmeelliseen maailmaan ja olla muka todella tehokas miettimään, mitä PITÄISI tehdä. Jep, vähän turhan helppoa. Kuormittavaa ja ihan äärimmäisen typerää. Minua tässä helpottaa työlista. Pienetkin asiat kirjaan paperille ja sitten lähden niitä tekemään yksitellen pois. Koen suurta tyydytystä, kun saan vetää tehtyjä asioita listalta yli, khih. Vaikka ne olisivatkin olleet muutaman minuutin hommia ;)

4.Olen opetellut tervettä itsekkyyttä ja itseni kunnioittamista. On ihan ok sanoa, että nyt minulle riittää. Elämässäni on ollut ihmisiä, jotka saapuvat aina vain, kun itse tarvitsevat jotain ja katoavat, kun hommat menevätkin taas hyvin. Olen harmitellut asiaa, mutta en ole oikeasti tehnyt sille mitään. Olen saattanut sanoa, että olen ollut asiasta harmissani, mutta hyväksynyt sen, että sama käytös jatkuu siitä huolimatta. Nyt tämmöinen on minun osaltani ohi ja totean, että ei minun tarvitse sietää moista. 

Tähän liittyy myös se, etten ota kaikkea negatiivista vastaan, enkä tee asioita muiden puolesta. Toki jos negatiiviseen palautteeseen on aihetta, niin tottakai otan, mutta semmoista turhaa räksytystä en. En ole kenenkään sylkykuppi, enkä myöskään kenenkään sädekehän kiillottaja. Annan mielelläni ihmisille hyvää palautetta ja autan heitä, mutta en tykkää siitä, että osa ihmisistä vaatii jatkuvaa itsensä ylistämistä ja huomioimista ja teettävät mielellään asiat muilla ottaen siitä kuitenkin itselleen kunnian. Se on todella ärsyttävä piirre. Tämä on tottakai osittain myös itseaiheutettua kärsimystä; mitäs teen muiden puolesta asioita ;) Tai korjaan: tein muiden puolesta asioita, sillä nyt en enää tee niin. Väsytän sillä turhaan itseäni.

5. Lopetin itseni turhan syyttämisen ja syyllistämisen. Olen syyllistänyt itseäni todella monista asioista ja tajusin, että on asioita, joihin en oikeasti ole voinut vaikuttaa ja toisaalta minullakin on oikeus olla ihan vain ihminen. Ei tarvitse pystyä kaikkeen, ei tarvitse osata kaikkea, ei tarvitse olla niin hiton PRO. Se itselleen armon antaminen on oman jaksamisen kannalta melko tärkeä asia. Tämä vaatinee jatkossakin työstämistä, khih.



Seuraavat asiat ovat nyt aikomus-listalla, eli millä asioilla alan loman jälkeen (huomasitteko, olen lomalla, uulalaa) helpottamaan työasioita siten, että mukaan tulisi suunnitelmallisuus ja sitä kautta järkevämpi ajankäyttö ja fiksumpi tavoitteellisuus.

Ideavihko-hetki joka viikko.  Kirjoitan vihkoon ideoita, jotka pulpahtelevat mieleeni. Käyn vihkon ideat läpi ja teen konkreettisen suunnitelman niiden osalta, jotka ovat ajankohtaisia ja osan jätän "odottamaan parempaa hetkeä". Tarkoituksena olisi, ettei idearikkaus olisi itselleni "riippakivi", kuten se on vähän ollut. Olen ollut vihainen itselleni, kun olen kokenut, että minulla on hyvä idea, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä sille mitään. Miten ihmeessä onnistun moisestakin syyllistämään ja sättimään itseäni??? Ihan käsittämättömän typerää :D

Maanantaisin viikkopalaveri itseni kanssa: Käyn läpi edellisen viikon ja pohdin, mikä meni hyvin. Hyvin menneitä asioitahan kannattaa jatkaa. Teen myös suunnitelman tulevalle viikolle, jossa huomioin myös vapaa-ajan! Tein ennen puolisoni vuorotteluvapaata joka maanantai tämmöisen suunnitelman ja silloin sainkin paremmin asioita tehtyä. Jostain syystä minulta meni oma pakka ihan sekaisin tämän vuorotteluvapaan myötä, kun yht äkkiä perheessä olikin kaksi aikuista kaiket päivät. Jollain tavalla olin jaksottanut omia töitäni puolisoni töiden mukaan ja kun hänellä oli tietyt työajat, niin samalla myös minulla oli edes jonkinlainen työaika. Tajusin jossain vaiheessa, että asiat kääntyivät niin, että hänellä oli töistä vapaata kaiket päivät ja minulla taas ei enää ollutkaa vapaa-aikaa ollenkaan... Ööh, mitä ihmettä tapahtui? 




Tälläisillä asioilla olen nyt lähtenyt parantamaan omaa oloani ja toivottavasti saan näiden muutosten myötä tehokkaammin asioita tehtyä. Ainakin itse olen hyvin toiveikas asioiden suhteen! 

Millaisia ajatuksia sinussa nämä herättivät? 


sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Kehityskohteeni

Viime postauksessa kerroin syksyn ja alkutalven olleen melko rankka. Olen ruoskinut itseäni epäonnistumisista, enkä ole saanut aikaan läheskään niin paljon kuin olisin halunnut. Sinne tänne säntäily ja tyytymättömyys omaan suoriutumiseen sai aikaan itselleni epätyypillisen negatiivisia ajatuksia ja uupumusta. 

Jotta pääsisin pois tuosta oravanpyörästä, päätin jättää epäonnistumiset taakseni ja aloittaa puhtaalta pöydältä positiivisin fiiliksin. Aloitin homman etsimällä itsestäni ne hyvät puolet. Löydät ne siis edellisestä postauksesta, jonne pääset klikkaamalla tästä. 

Sen lisäksi, että on tärkeää muistaa omat hyvät puolensa, on myös hyvä huomata omat kehityskohteensa ja ne ovat nyt aiheena tässä postauksessa... 





MINUN KEHITYSKOHTEENI


1. Minun pitäisi oppia olemaan itseäni kohtaan paljon armollisempi. 
En koskaan ole ketään muuta kohtaan niin julman vaativa kuin itseäni. Tiedostan jatkuvasti sen, että pahin viholliseni katsoo minua peilistä. 

2. Minun pitäisi oppia näkemään omat onnistumiset ja oppia nauttimaan niistä.
Tämä nitoutuu ykköskohtaan, sillä "itseni ruoskimisen" vuoksi en koskaan pysähdy onnistumisieni äärelle, vaan ajattelen heti, että tuonkin olisin voinut tehdä paremmin ja huomaan heti, jos kaikki ei sujunut niinkuin olin toivonut.  Teen myös samantien uudet tavoitteet, jotka laitan tietysti aina vain korkeammalle...

3. Minun pitäisi oppia olemaan tekemättä asioita toisten puolesta
Tämä olisi oman jaksamiseni kannalta tärkeää. Pyrin kannattelemaan muita ja liian usein tarjoudun hoitamaan asiat muiden puolesta. Tämän oppiminen olisi tärkeää myös siksi, että joskus liiallinen höösäämiseen hyvästä tarkoituksesta huolimatta on karhunpalvelus toiselle; en tavallaan anna tilaa toisen kehittyä itse ja toisaalta myös joskus suojelen toista liikaa vastuulta, jolloin oravanpyörä on valmis. Osa ihmisistä myös ikävä kyllä käyttää tätä piirrettä hyväkseen täysin häikäilemättä... 

4. Minun pitäisi oppia vaatimaan kunnioitusta myös itseäni kohtaan
Tämä taas nitoutuu osittain edelliseen kohtaan. Annan ajoittain ihmisten kohdella itseäni todella rumasti ja selittelen jopa asiaa heidän puolestaan. Osaan vaatia kunnioitusta niiltä ihmisiltä, joista tiedän, etteivät he koskaan hylkää minua (puolisoni ja lapseni), mutta muut ihmiset ovatkin sitten eri asia. Huomaan hyvin usein olevani se ystävä, johon otetaan yhteyttä vain, kun omat asiat on huonosti tai kun tarvitaan apua jossakin tai se, jolle puhutaan todella törkeästi ja taas hetken kuluttua ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Kuvittelisin tämän piirteen liittyvän lapsuuteen. Olen tässä kehittynyt ihan valtavasti ja siitä voin antaa  kiitosta puolisolleni, joka on toitottanut asiaa minulle todella paljon. En ollut aiemmin edes ymmärtänyt, millainen kynnysmatto olen ollut. Vielä on kuitenkin varaa kehittyä, mutta hyvässä alussa jo ollaan tämän kehittymisen polulla!

5. Minun pitäisi oppia olemaan järjestelmällisempi ja suunnitelmallisempi
Minulla on todella ärsyttävä taipumus säntäillä sinne ja tänne, rääppiä hommia tuolta ja täältä ja tämä tekee elämästä tai työstä tietynlaista kaaosta. Etenkin nyt, kun on paljon asioita huolehdittavana, niin huomaan olevani välillä aivan sekaisin siitä, mitä pitäisi tehdä, saati että pysyisi aina palikat kasassa.

Minun pitäisi nyt ihan opetella se, että keskityn yhteen tai kahteen asiaan kunnolla. 

Minulla on myös aina tavarat hukassa... Tämä piirre on selkeästi korostunut viimeisen puolen vuoden aikana. Ennen tiesin tasan tarkkaan, missä kaikki on (lukuun ottamatta puutarhatyökaluja, jotka jäivät sinne ja tänne, khih), mutta nyt tuntuu, että ajastani menee suuri osa siihen, että etsin asioita... Tämän uskon olevan yksi merkki uupumuksesta...

6. Minun pitää oppia viettämään vapaa-aikaa
En ole pitänyt lomaa pariin vuoteen ja nyt viimeiset 1,5 vuotta on mennyt niin, etten ole pitänyt oikeastaan edes vapaapäiviä. Aloitan usein työpäivän aikaisin aamulla ja illalla olen nukkumaan käyntiin saakka toisten saatavilla. 

Olen yrittänyt pitää vapaapäiviä, mutta huomaan, että löydänkin itseni koneen äärestä tekemästä jotain hommaa tai auttamassa tiimiläisiä. Ihan kuin kuvittelisin, ettei kukaan voi pärjätä ilman, että olen 24/7 saatavilla. 

Olen nyt yrittänyt opetella sitä, että osaisin sanoa, että nyt lopetan työpäivän ja palataan asiaan huomenna... Mutta se on ihan hirveän vaikeaa! Tiedän, että ihmiset inhoavat odottaa ja tiedän, kuinka kurjaa on, jos ei saa vastauksia silloin kun haluaa. Mutta tiedän myös, että maailma ei kaadu, jos pidän vapaapäivän tai loman... 

Ehkä pahinta tässä on se, että lapset kärsivät tästä. Eihän se ole kiva, että tekee äidin kanssa jotain ja hetken kuluttua puhelin kilahtaa ja äiti on taas töissä. 

Yrittäjyydessä on se ihana puoli, että periaatteessa voi valita työaikansa, mutta toisaalta kun tekee töitä kotona, niin työaika on aina. Eli tähän minun pitäisi keksiä jonkinlainen ratkaisu... Hyviä ideoita otan todella mielelläni vastaan! 

7. Minun pitää oppia viemään suunnitelmat käytäntöön
Olen idearikas ja sehän on aina hyvä asia, mutta ikävän usein suunnitelmani jäävät toteuttamatta. Osaltaan se on kiireestä johtuvaa, mutta uskon, että lisäämällä suunnitelmallisuutta toimintaani, niin saisin nämä sinkoilevat ideat paremmin käytäntöön. Ne pitäisi vain lisätä siihen suunnitelmaan, eikä pyöritellä niitä päässä. Huomaan ruoskivani usein itseäni jopa tästä asiasta: minulla on hyvä idea, mutta en ehdi tuomaan sitä käytäntöön. Sitten se pyörii päässäni ja samalla joku pieni piru huutaa korvaan: tuotakaan et saa tehtyä ja senkin saamaton urpo... Huoh. Ymmärrätte varmaan ongelman ;) 

8. Minun pitää oppia pysähtymään hetken äärelle ja kuuntelemaan muita
Huomaan nykyään ikävän usein, että olen jossain aivan muualla kuin sielä, missä fyysisesti olen. Tämä on ihan hirveä piirre. Tämän huomaa myös muu perhe. Usein käy niin, että joku sanoo jostain asiasta minulle ja alan räpättämään, että miksi tästä ei ole puhuttu aiemmin. Ja minulle kerrotaan, että asiasta on puhuttu ja olen jopa vastannut, mutta en ole oikeasti rekisteröinyt asiaa milläänlailla. Olen siis ollut ajatuksissani jossain muualla ja olen kehittynyt todella taitavaksi siinnä, että vastailen ilman, että tiedän vastailevani. 

Tähän minun on ehdottomasti saatava muutos aikaan, sillä tämä on todella väärin perhettäni kohtaan. En tee sitä tarkoituksella, mutta näin toimin. Kuvittelisin tämän liittyvän siihen, että aivoni käyvät jatkuvilla ylikierroksilla ja uskon, että pieni loma auttaisi tähän. 

Olen tähän jo paneutunut ja yritän ihan todella keskittyä, kun huomaan jonkun puhuvan minulle, mutta silti näitä tilanteita tulee vastaan.  Toisaalta tähän vaikuttaa varmasti myös se, että perheessä on erittäin puheliaita ihmisiä, eli on ollut pakko opetella suodattamaan ympärillä olevaa hälinää ja pienen lapsen kanssa on ollut välttämätöntä oppia myös sanomaan välillä jotain ja silti jatkaa töitä. Tämä piirre on itseasiassa kasvanut aika paljon puolisoni vuorotteluvapaan aikana, kun meillä ei enää ole talossa hiljaista aikaa koskaan, khih (puolisoni tuppaa olemaan ihan todella todella puheliasta sorttia ja Taikan kanssa heillä riittää juttua ja laulua aamusta iltaan <3 )





Useimmiten näiden kehityskohteiden keksiminen on huomattavasti helpompaa kuin hyvien puolien löytäminen, mutta nyt kun niitä lähti ajattelemaan siltä kannalta, että missä ihan oikeasti pitäisi kehittyä ilman, että sättii itseään, niin homma olikin haastavampi. Mutta myös avartavampi. Itseään on helppo haukkua, mutta itsensä kehittämispaikkojen löytäminen onkin vielä vähän eri juttu. Tässä samalla oppii myös ymmärtämään omaa itseään.

Tämä oli itse asiassa aivan mahtavaa. Kerrankin ei tullut fiilis, että hitsi kun olen huono, vaan päinvastoin fiilis, että jes, pääsen konkreettisesti tekemään jotain niille asioille, jotka heikentävät jaksamistani. On ensin tiedostettava, mitkä asiat siihen vaikuttaa ja vasta sitten asialle voi jotain tehdä. 

Tästä on siis hyvä lähteä tekemään suunnitelmaa itselleen, että miten omat vahvuudet ja omat kehityskohteet saisi kohtaamaan niin, että jaksan paremmin ja saan parempia tuloksia aikaan... Se onkin aiheena seuraavalla kerralla! 

Mitä asiota sinun kehityskohde listalta löytyisi?

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Minun vahvuuteni

Syksy ja alkutalvi on ollut itselleni todella haasteellinen ja olen huomannut ajattelevani asioista paljon negatiivisemmin kuin aiemmin. Oman pääni sisäinen muutos on ollut ihan huomattava, enkä suoraan sanoen pidä siitä ollenkaan, enkä koe olevani oikeasti semmoinen synkistelijä. Negatiiviset ajatukset ovat kuluttaneet voimavarojani ihan hirveästi. 

Synkistely on selvästi seurausta stressistä. Tuppaan haalimaan itselleni liikaa tekemistä ja silloin käy helposti niin, etten pysty tekemään mitään ihan kunnolla, vaan rääpin hommia vähän sieltä ja täältä. Tuolloin en saa mitään tehtyä niin hyvin kuin haluaisin. 




Tänä syksynä ja talvena näin on vähän käynyt. Käyn jatkuvilla ylikierroksilla ja lepo on jäänyt todella vähälle ja tulokset eivät ole sitä, mitä itse olin ajatellut ja toivonut. Seuraus: itsensä henkistä piiskaamista, siitä johtuvaa voimavarojen turhaa kulutusta ja synkistelyä. Ja uupumus!

Sisälläni asuu perfektionisti, joka on kohdettaan, eli minua, kohtaan ihan äärimmäisen julma. En sen vuoksi koskaan pysähdy onnistumisieni äärelle, vaan keksin samantien uuden tavoitteen, joka tietysti on aina vain kunnianhimoisempi ja suurempi. Ja jos se ei onnistu, sisäinen perfektionisti hyökkää heti paikalle ja kiljuu pääni sisällä, millainen surkimus ja laiska typerys olen. 

Ei erityisen älykästä, saati mitään aikaansaavaa käytöstä omassa päässäni siis. 

Jotta itse pääsen tästä turhasta synkistelystä ja liiallisesta itseni ruoskimisesta eroon, päätin jättää koko syksyn ja alkutalven "epäonnistumiset" taakse. Niitä on täysin turhaa vatvoa. Aloitan puhtaalta pöydältä ja teen uudet suunnitelmat ja tavoitteen. Ja muistan jättää tavotteisiin pelivaraa ihan myös muuta elämää varten.




Mielestäni puhtaalta pöydältä aloittaessa paras tapa on ensimmäiseksi keskittyä siihen, missä on hyvä ja ylipäätään keskittyä positiiiviseen ajatteluun. Sen vuoksi listasin ensin omia hyviä puoliani, jotta muistaisin myös ne.

Tälläisen listan sain aikaan (monessa kohtaa mielessäni kävi, että no tässäkin voisin olla parempi jne, mutta hiljensin tuon äänen ja keskityin vain siihen, että olen niissä hyvä. Kai kaikessa aina voisi olla parempikin, eikä se tarkoita sitä, että olisi sen takia huono...)

Omat vahvuuteni

1. Idearikas
2. Avoin muutoksille
3. Innokas
4. Halukas oppimaan uutta
5. Hyvä kuuntelija ja tukija
6. Huumorintajuinen
7. Rohkea
8. Luottavainen
9. Sosiaalisuus
10. Valokuvaus
11. Kirjallinen itsensä ilmaisu
12. Kannustava
13. Eteenpäin katsoja
14. Näen muissa ne hyvät puolet ja osaan myös kertoa ne heille
15. Opin nopeasti uusia asioita
16. Avulias 
17. Arvostan pieniä eleitä ja asioita
18. Huomaavainen
19. Avarakatseinen
20. Ymmärtäväinen

Omat vahvuuteni listan jälkeen alan pohtimaan, mitkä ovat niitä kehityskohteita itsessäni ja vasta sitten alan laatimaan tavoitteita. En ehkä täysin realistisia, sillä haluan kehittyä, mutta kuitenkin semmoisia, etten polta niillä itseäni loppuun. Tavoitteena olisi kehittyä paremmaksi, saada aikaan vähän enemmän, mutta myös ehtiä nauttimaan tästä yhdestä ja ainoasta elämästä, joka minulla on. 

Seuraavassa postauksessa siis aiheena nämä kehityskohteeni!

Millaisia asioita sinun vahvuus-listassa on? 


sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Marraskuun loppuneet tuotteet

Olen itse tykännyt kovasti lukea kosmetiikka-blogeista Loppuneet-postauksia, jossa bloggaajat kertovat, mitkä tuotteet loppuivat edellisessä kuussa ja mitä he olivat tuotteista tykänneet. Jos jonkun tuotteen on käyttänyt loppuun, niin siitä alkaa jo olemaan hyvä käsitys, että tykkääkö tuotteesta oikeasti. 

Nämä tuotteet ovat nyt pääsääntöisesti minun. Shampoota ja käsienpesuainetta toki on käyttänyt muutkin meidän perheessä. Jatkossa aion kuitenkin postata välillä myös muiden perheenjäsenten roskista, koska miehet ja teini-ikäiset käyttävät ihan erilaisia tuotteita kuin minä. 


shampoo
Oriflame shampoo ja hoitoaine


HIUSTENHOITO

Itselläni on kovia kokeneet hiukset, eli olen värjäillyt ja blondaillut niitä useaan kertaan. Lisäksi päänahkani on todella herkkä, enkä aina tiedä, mistä se suuttuu ja mistä ei. Välillä se hilseilee ja välillä muuten kökköilee, joten sopivien hiustenhoitoaineiden löytäminen on vähä haastavaa. 

Olen vähän luovuttanut päänahan suhteen, joten pääsääntöisesti etsin tuotteita, jotka tekevät hiuksista helposti käsiteltävät ja kauniit.

Love Nature

Aina välillä kokeilen erilaisia hilseshampoita, mutta en juurikaan ole huomannut eroa päänahan hyvinvoinnin suhteen. Kokeilin Love Naturen Tea Tree Oil & Burdock -hilsesampoota (klik), joka sisältää takiaista ja puhdistaa päänahkaa. Takiainen shampoossa kuulostaa vähän hassulta, kun tulee mielleyhtymä siitä, että takiainen olisi hiuksissa.. Tässäkään tapauksessa en huomannut päänahassa eroa, hilsettä ja kökköjä tuli ja meni, mutta tykkäsin shampoon tuoksusta ja siitä, miten puhtaaksi hiukset tulivat. Kurja puoli oli taas se, että blondatut hiukset olivat todellakin kuivakat pesun jälkeen. Onneksi siihen auttoi hyvin hoitoaine. 

Yleisesti ottaen tykkään Love Nature-tuotteista, sillä ne ovat biohajoavia, mutta tämä shampoo ei päässyt minun hiuksille ykköseksi, eli sitä en itselleni jatkossa osta, kun päänahka kerran on mitä on ja hiukset taas kaipaavat selkeästi toisenlaisia tuotteita. 

HairX

HairX sarjasta olen kokeillut useitakin tuotteita ja nyt viimeisemmäksi Advanced Care Ultimate Repair Nourishing -shampoota (klik) ja -hoitoainetta (klik). Nämä on kehitetty juurikin vaurioituneille ja kuiville hiuksille ja sen todella huomasi. Hiuksista tuli puhtaat, pehmeät ja helposti käsiteltävät. Eli toisin sanoen nämä menevät jatkoon! Tykkään kovasti myös HairX tuotteiden tuoksusta, joka on sopivan mieto ja raikas. 


Feet Up
Oriflame jalkojen kuorinta-aine


JALKOJENHOITO

Jalkojen kuorinta-ainetta itselläni kuluu nykyään melko paljon. Parisen kertaa viikossa kuorin jalat suihkun yhteydessä, enkä siis raspaa niitä ollenkaan. Kuorinta-aine poistaa kovettumia ja on kuitenkin hellävarainen. Raspin kanssa tuppaan itse olemaan turhan ärhäkkä, jolloin enemmän aiheutan hallaa kuin hyötyä. Siksi kuorinta-aine on itselleni se paras ratkaisu. 

Tykkäsin ihan valtavasti tästä kesällä myynnissä olleesta Feet Up Mango Infusion Mango & Ginseng -jalkojen kuorintavoiteesta. Sen tuoksu on aivan ihana! Ikävä kyllä sitä ei ole ainakaan tällä hetkellä myynnissä. Tämä sarja oli muutoinkin todella suosittu, mitä en ihmettele yhtään.

Kausituotteet on siitä kivoja, että niistä löytyy todella ihania uutuuksia, mutta toki niiden varjopuoli on se, ettei niitä jatkossa enää välttämättä ole saatavilla ollenkaan. 


käsien pesu
Oriflame käsienpesuneste


KÄSIENPESU

Meillä kuluu käsienpesuainetta melko paljon, mikä ei toki ole ihme ajatellen perheen kokoa. Palasaippua olisi meillä edullisin ratkaisu, mutta hygienian ja ylipäätään käytön kannalta nestesaippua on kivempi. 

Viime kuussa loppui kolme keskenään hyvinkin erityylistä käsinestesaippuaa. Essense & Co. Pink Pepper & Rhubarb -käsi- & vartalopesuneste sopisi myös vartalon pesuun, mutta suihkugeelejä meillä jostain kumman syystä on niin paljon, että käytimme tämän ihan kokonaan käsien pesuun. Tämä ei kuivata ihoa ja tuoksuu rosepippurille ja raparperille. Minusta tämä pullo on hyvin tyylikäs. Tosin meidän lapsiperheen kylppärissä sillä ei juurikaan ole merkitystä. Vaikka tuoksu oli hyvä, niin silti itselleni se oli vähän turhan voimakas, eli jatkossa omalle ostoslistalle valitsen muita tuotteita.

Sen sijaan Milk & Honey Gold Softening -käsisaippua (klik) oli minusta aivan ihana. Tässäkin on melko voimakas tuoksu, johon pikkuisen piti ensin totutella, mutta koostumus on todella hyvä. Ei kuivata käsiä ollenkaan, joka meidän perheessä on tosi tärkeää. Puolisollani ja lapsilla on todella kuivat kädet ja siksi saippuassakin tämä ominaisuus on ihan ehdoton. Jatkoon siis! 

Keittiössä meillä oli Love Nature Caring Olive Oil & Aloe Vera -käsisaippua (klik). Tämä oliivi-sarja on yllättänyt itseni. Inhoan oliiveja ihan hirveästi, mutta näiden tuoksu on aivan ihana. Saippua poistaa hyvin epämiellyttävät hajut käsistä ja pesee kädet hellävaraisesti. Tämä, kuten kaikki muutkin poishuudeltavat Love Nature tuotteet, on biohajoava. Ehdottomasti jatkoon! 


ihon hoito
Oriflame misellivesi

IHONHOITO

Minulla on aika tarkka ihonhoitorutiini, johon misellivesi ei periaatteessa kuulu. Olen käyttänyt Optimals Hydra Micellar -puhdistusvettä (klik) meikin puhdistukseen ennen kuin pesen kasvot puhdistusgeelillä. En muutoin hirveästi meikkaa, mutta ripsiväriä tulee laitettua harva se päivä, joten puhdistan misellivedellä ripsivärin ennenkuin alan muutoin kasvoja pesemään. 

Misellivesi on siitä kätevä, että se puhdistaa ihon hyvin meikistä ja liasta sekä kosteuttaa samalla. Tämä oli todella riittoisa (iso 200 ml.n purkki), vaikka mielestäni hölväilin tätä ihan runsain mitoin. Myös tätä tilasin lisää.  

Tässä ei omaan nenääni tuoksu mikään ja tämä sopii myös herkälle iholle.



ihon pesu
Oriflame vartalonpesu

VARTALON PESU

Rakastan suihkutuotteita ja minulla onkin aina käytössä MONTA erilaista suihkugeeliä, -voidetta tai -vaahtoa. Valitsen aina fiiliksen mukaan, että mitä tuotetta käytän. 

Nyt loppuun meni Feel Good-sarjan Loved Up-suihkuvaahto ja Miss Giordani Intense-suihkuvoide.

Feel Good-sarja sisältää eteerisiä öljyä, jotka vaikuttavat mielialoihin. Minusta koko sarja on ihan super ihana! Loved Up Feel Good -suihkuvaahto on ehkä oma suosikkini koko sarjasta. Loved Up on tuoksultaan romanttinen. Tein puolisostani koekaniinin Loved Up-sarjan suhteen. Käytin juuri tätä suihkuvaahtoa ja lisäksi hajuvettä ja kokeilin, että miten hän reagoi. Mielestäni sain oikein hyvän varmistuksen tämän toimimisesta...  Tuoksun lisäksi tykkään siitä, että suihkuvaahtoa voi käyttää ihon pesun lisäksi myös karvojen ajeluun.

Miss Giordani Intense on loppuunmyyty ja käsittääkseni sitä ei enää lisää edes tule. Rakastan tämän sarjan hajuvettä ja vartalovoidetta (joka sekin on loppuunmyyty), mutta tämä suihkuvoide ei samalla tavalla noussut omaksi suosikikseni. Ensimmäisillä kerroilla tuoksu oli aivan ihana, mutta sitten siihen jotenkin kyllästyi. En oikein tiedä miksi. Mielelläni tuotteen käytin loppuun saakka, mutta en voi väittää jääneeni sitä kaipaamaan. 


Oriflame vartalovoide

VARTALON KOSTEUTUS

Olen vähän laiska vartalon rasvaaja, mutta yritän kovasti parantaa sen suhteen tapani, sillä ihoni kaipaa rasvausta. Ja ilmeisesti olen tässä onnistunutkin, kun muutama purkki meni loppuun marraskuussa. 

Nämä molemmat on loppuunmyyty, ikävä kyllä. Masquerade- ja Miss Giordani Intense-vartalovoiteet olivat molemmat aivan ihania. Ne tuoksuivat hyvältä, eikä liian voimakkaalta (kuten usein hajuvesi sarjojen vartalovoiteet) ja lisäksi Masqueradessa oli kevyt kimallus. Onneksi minulla on vielä jemmassa muutama Masquerade-voide, sillä näihin todella rakastuin... 


Tälläisiä tuotteita loppui marraskuussa. Oliko näistä mikään Sinulle tuttu tuote?


*Postauksessa olevat linkit vievät omaan Oriflame verkkokauppaani.


Hei ja tervetuloa uuteen blogiini!

Pohdin, kuinka itseni esittelin tai määrittelisin. Osalle olen varmaankin tuttu puutarhapuolen blogeista; Maatiaiskanasen Elämää (klik) ja Hillevin puutarha (klik). Puutarhanhoito on itselleni suuri intohimo ja sen osalta olen kokenut jos jonkinmoisia höyrähdyksiä. Viimeiset pari vuotta ovat menneet suuressa tomaatti-innostuksessa, mutta luulen, että ensi vuonna nähdään jotain aivan muuta. 

Puutarha intohimoni kietoutui todella ihanasti yhteen bloggaamisen myötä kahden muun intohimoni kanssa, eli kirjoittamisen ja valokuvaamisen. Aloitin reilu kaksi vuotta sitten kirjoittamaan Maatiaiskanasen Elämää, joka suureksi yllätyksekseni nousi suosituksi puutarhablogiksi ja sen avulla pääsin toteuttamaan yhden suurimmista haaveistani. 

Olen pikku tytöstä saakka unelmoinut oman kirjan kirjoittamisesta ja ensi helmikuussa ensimmäinen kirjani näkee päivänvalon. Melkoisen upea tunne. Olen itse myös ottanut kirjan kuvat. 

Ikävä kyllä Maatiaiskanasen Elämää on nyt viettänyt hiljaiseloa, sillä perhe ja yrittäjyys on pitänyt kiireisenä. Täysin unohduksissa se ei ole, mutta postauksia tulee melko rauhalliseen tahtiin. Joulun jälkeen sekin varmasti aktivoituu, kun puutarhahommat alkavat olemaan taas ajankohtaisia.





Kaipaan kuitenkin kirjottamista ja halusin päästä kirjoittamaan vapaasti kaikesta, joten siksi päädyin perustamaan Hillevi Joutjärvi-blogin. Sillisalaatti-meininkiä aivan tavallisen naisen elämästä. Puutarha-asioita varmasti sivutaan, mutta pääsääntöisesti ne löytyvät Maatiaiskanasen Elämää- ja Hillevin puutarha-blogeista. 

Sen sijaan päästän itseni muutoin täällä aivan valloilleen. Kirjoitan ajatuksia ja pohdintojani ihmisyydestä, yrittäjyydestä, äitiydestä jne. Ne, joille olen jo tuttu, tietävät taipuvaisuuteni erilaisiin pohdintoihin ja se on välillä suorastaan jo vitsi, kun aloitan lauseeni tai tekstini: Olen pohtinut...  Jep, ymmärtänette pointin. 

Elämä ei koskaan ole pelkkää hymyä ja aurinkoa, joten välillä käydään myös syvissä vesissä kuitenkin muistaen aina se, että aurinko vielä paistaa. Tietynlainen positiivisyys on itselleni tärkeä voimavara. Se ei todellakaan minun kohdalla tarkoita yltiöpositiivisyytta tai sitä, etten koskaan olisi murheellinen ja kettuuntunut. Päinvastoin. Olen suurien tunteiden ihminen, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta pyrin siihen, että löydän asioista myös ne hyvät puolet. 

Uskon vakaasti siihen, että hyviä asioita ei osaa kunnolla arvostaa, mikäli ei välillä ryve murheen suossa. Ainakin itseni kohdalla tämä on mennyt niin. Olen nähnyt paljon pahaa, mutta sen vuoksi osaan arvostaa pieniäkin asioita. 




Aloitin Oriflame konsulttina marraskuussa 2018, eli noin vuosi sitten. Vuoden sisällä olen saanut ympärilleni upean tiimin, jonka nimesimme Special Stars´iksi. Olen tuosta tiimistä ihan äärimmäisen ylpeä. Rakastan myös Oriflamen tuotteita, joten käsittelen myös näitä asioita blogissani.

Aloittaessani edustajana en ymmärtänyt meikkaamisesta, enkä ihonhoidosta yhtään mitään ja vieläkin etenkin meikkaamisessa riittää opiskeltavaa. Aion silti myös näistä asioista kirjoittaa, sillä haluan itsekin oppia niistä aina vain lisää. 

Pidemmittä puheitta, tervetuloa sillisalaatti-blogiini mukaan <3 Toivon, että viihdyt! 

Rakkaudella Hillevi