Kerroin, että syksy ja alkutalvi ovat olleet todella rankkoja ja siihen on vaikuttanut moni asia. Ikävästihän asiat menevät niin, että kuormittuessa kaikki alkaa kuormittavaan aina vain enemmän, kunnes lumipalloefekti on valmis ja lopulta on ihan puhki.
Huomasin itselleni käyneen niin ja halusin lähteä asiaa purkamaan. En millään pysty siihen, että alkaisin vain lepäilemään. Se ei missään tapauksessa ole minun tyylistä ja luulen, että se aiheuttaisi enemmän hallaa kuin hyötyä.
Sen sijaan halusin löytää keinoja, joiden avulla jaksan paremmin, mutta toisaalta myös käytän aikani paremmin. Aloitin pohtimalla omia hyviä puoliani, jotta muistan myös niiden olemassa olon, ja sen jälkeen listasin omia kehityskohteita. Nyt aloin pohtimaan, miten lähden toteuttamaan kehityskohteita ja huomioin myös ne omat vahvuuteni.
Jos et ole lukaissut edellisiä postauksia, niin löydät ne alla olevista linkeistä:
Edellisten postausten kirjoittaminen oli todella terapeuttista. Olin ymmärtänyt, että olin kuormittunut, mutta tajusin vielä selkeämmin, että kuinka paljon sitä kuormitusta oli kertynyt, mutta myös mitkä asiat itseäni kuormittavat. Sekä sen, miten paljon minun jaksaminen vaikuttaa muihin ihmisiin.
Olen jo aloittanut ratkaisemaan ongelmia, mutta osa on vielä suunnitelman asteella. Tälläisiä asioita olen jo lähtenyt toteuttamaan:
1. Olen pyytänyt apua, sillä kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Tämä taito pitää muistaa jatkossakin!
2. Olen etsinyt niitä asioita, joita teen turhaan ja lopettanut niiden tekemisen. Ymmärsin, että käytän todella paljon aikaa turhuuksiin, jotka eivät hyödytä ketään. Sitten minua harmittaa, kun olen käyttänyt niihin aikaa. Ratkaisu: lopetan turhuuksien tekemisen! Yksinkertaista, mutta tämäkin piti tajuta, että mitkä ovat oikeasti turhia juttuja. Joskus sitä luulee, että tietyt asiat ovat pakko tehdä, kun niin on tehty aina, mutta loppujen lopuksi voi olla, ettei niille ole käyttöä.
3. Järkeistin ajankäyttöni osittain edellisen kohdan avulla, mutta myös sillä, että teen hommat kerralla loppuun, enkä haahuile. Tiedättekö, kuinka helppoa on jäädä haahuilemaan esimerkiksi netin ihmeelliseen maailmaan ja olla muka todella tehokas miettimään, mitä PITÄISI tehdä. Jep, vähän turhan helppoa. Kuormittavaa ja ihan äärimmäisen typerää. Minua tässä helpottaa työlista. Pienetkin asiat kirjaan paperille ja sitten lähden niitä tekemään yksitellen pois. Koen suurta tyydytystä, kun saan vetää tehtyjä asioita listalta yli, khih. Vaikka ne olisivatkin olleet muutaman minuutin hommia ;)
4.Olen opetellut tervettä itsekkyyttä ja itseni kunnioittamista. On ihan ok sanoa, että nyt minulle riittää. Elämässäni on ollut ihmisiä, jotka saapuvat aina vain, kun itse tarvitsevat jotain ja katoavat, kun hommat menevätkin taas hyvin. Olen harmitellut asiaa, mutta en ole oikeasti tehnyt sille mitään. Olen saattanut sanoa, että olen ollut asiasta harmissani, mutta hyväksynyt sen, että sama käytös jatkuu siitä huolimatta. Nyt tämmöinen on minun osaltani ohi ja totean, että ei minun tarvitse sietää moista.
Tähän liittyy myös se, etten ota kaikkea negatiivista vastaan, enkä tee asioita muiden puolesta. Toki jos negatiiviseen palautteeseen on aihetta, niin tottakai otan, mutta semmoista turhaa räksytystä en. En ole kenenkään sylkykuppi, enkä myöskään kenenkään sädekehän kiillottaja. Annan mielelläni ihmisille hyvää palautetta ja autan heitä, mutta en tykkää siitä, että osa ihmisistä vaatii jatkuvaa itsensä ylistämistä ja huomioimista ja teettävät mielellään asiat muilla ottaen siitä kuitenkin itselleen kunnian. Se on todella ärsyttävä piirre. Tämä on tottakai osittain myös itseaiheutettua kärsimystä; mitäs teen muiden puolesta asioita ;) Tai korjaan: tein muiden puolesta asioita, sillä nyt en enää tee niin. Väsytän sillä turhaan itseäni.
5. Lopetin itseni turhan syyttämisen ja syyllistämisen. Olen syyllistänyt itseäni todella monista asioista ja tajusin, että on asioita, joihin en oikeasti ole voinut vaikuttaa ja toisaalta minullakin on oikeus olla ihan vain ihminen. Ei tarvitse pystyä kaikkeen, ei tarvitse osata kaikkea, ei tarvitse olla niin hiton PRO. Se itselleen armon antaminen on oman jaksamisen kannalta melko tärkeä asia. Tämä vaatinee jatkossakin työstämistä, khih.
Seuraavat asiat ovat nyt aikomus-listalla, eli millä asioilla alan loman jälkeen (huomasitteko, olen lomalla, uulalaa) helpottamaan työasioita siten, että mukaan tulisi suunnitelmallisuus ja sitä kautta järkevämpi ajankäyttö ja fiksumpi tavoitteellisuus.
Ideavihko-hetki joka viikko. Kirjoitan vihkoon ideoita, jotka pulpahtelevat mieleeni. Käyn vihkon ideat läpi ja teen konkreettisen suunnitelman niiden osalta, jotka ovat ajankohtaisia ja osan jätän "odottamaan parempaa hetkeä". Tarkoituksena olisi, ettei idearikkaus olisi itselleni "riippakivi", kuten se on vähän ollut. Olen ollut vihainen itselleni, kun olen kokenut, että minulla on hyvä idea, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä sille mitään. Miten ihmeessä onnistun moisestakin syyllistämään ja sättimään itseäni??? Ihan käsittämättömän typerää :D
Maanantaisin viikkopalaveri itseni kanssa: Käyn läpi edellisen viikon ja pohdin, mikä meni hyvin. Hyvin menneitä asioitahan kannattaa jatkaa. Teen myös suunnitelman tulevalle viikolle, jossa huomioin myös vapaa-ajan! Tein ennen puolisoni vuorotteluvapaata joka maanantai tämmöisen suunnitelman ja silloin sainkin paremmin asioita tehtyä. Jostain syystä minulta meni oma pakka ihan sekaisin tämän vuorotteluvapaan myötä, kun yht äkkiä perheessä olikin kaksi aikuista kaiket päivät. Jollain tavalla olin jaksottanut omia töitäni puolisoni töiden mukaan ja kun hänellä oli tietyt työajat, niin samalla myös minulla oli edes jonkinlainen työaika. Tajusin jossain vaiheessa, että asiat kääntyivät niin, että hänellä oli töistä vapaata kaiket päivät ja minulla taas ei enää ollutkaa vapaa-aikaa ollenkaan... Ööh, mitä ihmettä tapahtui?
Tälläisillä asioilla olen nyt lähtenyt parantamaan omaa oloani ja toivottavasti saan näiden muutosten myötä tehokkaammin asioita tehtyä. Ainakin itse olen hyvin toiveikas asioiden suhteen!
Millaisia ajatuksia sinussa nämä herättivät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti