sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Kehityskohteeni

Viime postauksessa kerroin syksyn ja alkutalven olleen melko rankka. Olen ruoskinut itseäni epäonnistumisista, enkä ole saanut aikaan läheskään niin paljon kuin olisin halunnut. Sinne tänne säntäily ja tyytymättömyys omaan suoriutumiseen sai aikaan itselleni epätyypillisen negatiivisia ajatuksia ja uupumusta. 

Jotta pääsisin pois tuosta oravanpyörästä, päätin jättää epäonnistumiset taakseni ja aloittaa puhtaalta pöydältä positiivisin fiiliksin. Aloitin homman etsimällä itsestäni ne hyvät puolet. Löydät ne siis edellisestä postauksesta, jonne pääset klikkaamalla tästä. 

Sen lisäksi, että on tärkeää muistaa omat hyvät puolensa, on myös hyvä huomata omat kehityskohteensa ja ne ovat nyt aiheena tässä postauksessa... 





MINUN KEHITYSKOHTEENI


1. Minun pitäisi oppia olemaan itseäni kohtaan paljon armollisempi. 
En koskaan ole ketään muuta kohtaan niin julman vaativa kuin itseäni. Tiedostan jatkuvasti sen, että pahin viholliseni katsoo minua peilistä. 

2. Minun pitäisi oppia näkemään omat onnistumiset ja oppia nauttimaan niistä.
Tämä nitoutuu ykköskohtaan, sillä "itseni ruoskimisen" vuoksi en koskaan pysähdy onnistumisieni äärelle, vaan ajattelen heti, että tuonkin olisin voinut tehdä paremmin ja huomaan heti, jos kaikki ei sujunut niinkuin olin toivonut.  Teen myös samantien uudet tavoitteet, jotka laitan tietysti aina vain korkeammalle...

3. Minun pitäisi oppia olemaan tekemättä asioita toisten puolesta
Tämä olisi oman jaksamiseni kannalta tärkeää. Pyrin kannattelemaan muita ja liian usein tarjoudun hoitamaan asiat muiden puolesta. Tämän oppiminen olisi tärkeää myös siksi, että joskus liiallinen höösäämiseen hyvästä tarkoituksesta huolimatta on karhunpalvelus toiselle; en tavallaan anna tilaa toisen kehittyä itse ja toisaalta myös joskus suojelen toista liikaa vastuulta, jolloin oravanpyörä on valmis. Osa ihmisistä myös ikävä kyllä käyttää tätä piirrettä hyväkseen täysin häikäilemättä... 

4. Minun pitäisi oppia vaatimaan kunnioitusta myös itseäni kohtaan
Tämä taas nitoutuu osittain edelliseen kohtaan. Annan ajoittain ihmisten kohdella itseäni todella rumasti ja selittelen jopa asiaa heidän puolestaan. Osaan vaatia kunnioitusta niiltä ihmisiltä, joista tiedän, etteivät he koskaan hylkää minua (puolisoni ja lapseni), mutta muut ihmiset ovatkin sitten eri asia. Huomaan hyvin usein olevani se ystävä, johon otetaan yhteyttä vain, kun omat asiat on huonosti tai kun tarvitaan apua jossakin tai se, jolle puhutaan todella törkeästi ja taas hetken kuluttua ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Kuvittelisin tämän piirteen liittyvän lapsuuteen. Olen tässä kehittynyt ihan valtavasti ja siitä voin antaa  kiitosta puolisolleni, joka on toitottanut asiaa minulle todella paljon. En ollut aiemmin edes ymmärtänyt, millainen kynnysmatto olen ollut. Vielä on kuitenkin varaa kehittyä, mutta hyvässä alussa jo ollaan tämän kehittymisen polulla!

5. Minun pitäisi oppia olemaan järjestelmällisempi ja suunnitelmallisempi
Minulla on todella ärsyttävä taipumus säntäillä sinne ja tänne, rääppiä hommia tuolta ja täältä ja tämä tekee elämästä tai työstä tietynlaista kaaosta. Etenkin nyt, kun on paljon asioita huolehdittavana, niin huomaan olevani välillä aivan sekaisin siitä, mitä pitäisi tehdä, saati että pysyisi aina palikat kasassa.

Minun pitäisi nyt ihan opetella se, että keskityn yhteen tai kahteen asiaan kunnolla. 

Minulla on myös aina tavarat hukassa... Tämä piirre on selkeästi korostunut viimeisen puolen vuoden aikana. Ennen tiesin tasan tarkkaan, missä kaikki on (lukuun ottamatta puutarhatyökaluja, jotka jäivät sinne ja tänne, khih), mutta nyt tuntuu, että ajastani menee suuri osa siihen, että etsin asioita... Tämän uskon olevan yksi merkki uupumuksesta...

6. Minun pitää oppia viettämään vapaa-aikaa
En ole pitänyt lomaa pariin vuoteen ja nyt viimeiset 1,5 vuotta on mennyt niin, etten ole pitänyt oikeastaan edes vapaapäiviä. Aloitan usein työpäivän aikaisin aamulla ja illalla olen nukkumaan käyntiin saakka toisten saatavilla. 

Olen yrittänyt pitää vapaapäiviä, mutta huomaan, että löydänkin itseni koneen äärestä tekemästä jotain hommaa tai auttamassa tiimiläisiä. Ihan kuin kuvittelisin, ettei kukaan voi pärjätä ilman, että olen 24/7 saatavilla. 

Olen nyt yrittänyt opetella sitä, että osaisin sanoa, että nyt lopetan työpäivän ja palataan asiaan huomenna... Mutta se on ihan hirveän vaikeaa! Tiedän, että ihmiset inhoavat odottaa ja tiedän, kuinka kurjaa on, jos ei saa vastauksia silloin kun haluaa. Mutta tiedän myös, että maailma ei kaadu, jos pidän vapaapäivän tai loman... 

Ehkä pahinta tässä on se, että lapset kärsivät tästä. Eihän se ole kiva, että tekee äidin kanssa jotain ja hetken kuluttua puhelin kilahtaa ja äiti on taas töissä. 

Yrittäjyydessä on se ihana puoli, että periaatteessa voi valita työaikansa, mutta toisaalta kun tekee töitä kotona, niin työaika on aina. Eli tähän minun pitäisi keksiä jonkinlainen ratkaisu... Hyviä ideoita otan todella mielelläni vastaan! 

7. Minun pitää oppia viemään suunnitelmat käytäntöön
Olen idearikas ja sehän on aina hyvä asia, mutta ikävän usein suunnitelmani jäävät toteuttamatta. Osaltaan se on kiireestä johtuvaa, mutta uskon, että lisäämällä suunnitelmallisuutta toimintaani, niin saisin nämä sinkoilevat ideat paremmin käytäntöön. Ne pitäisi vain lisätä siihen suunnitelmaan, eikä pyöritellä niitä päässä. Huomaan ruoskivani usein itseäni jopa tästä asiasta: minulla on hyvä idea, mutta en ehdi tuomaan sitä käytäntöön. Sitten se pyörii päässäni ja samalla joku pieni piru huutaa korvaan: tuotakaan et saa tehtyä ja senkin saamaton urpo... Huoh. Ymmärrätte varmaan ongelman ;) 

8. Minun pitää oppia pysähtymään hetken äärelle ja kuuntelemaan muita
Huomaan nykyään ikävän usein, että olen jossain aivan muualla kuin sielä, missä fyysisesti olen. Tämä on ihan hirveä piirre. Tämän huomaa myös muu perhe. Usein käy niin, että joku sanoo jostain asiasta minulle ja alan räpättämään, että miksi tästä ei ole puhuttu aiemmin. Ja minulle kerrotaan, että asiasta on puhuttu ja olen jopa vastannut, mutta en ole oikeasti rekisteröinyt asiaa milläänlailla. Olen siis ollut ajatuksissani jossain muualla ja olen kehittynyt todella taitavaksi siinnä, että vastailen ilman, että tiedän vastailevani. 

Tähän minun on ehdottomasti saatava muutos aikaan, sillä tämä on todella väärin perhettäni kohtaan. En tee sitä tarkoituksella, mutta näin toimin. Kuvittelisin tämän liittyvän siihen, että aivoni käyvät jatkuvilla ylikierroksilla ja uskon, että pieni loma auttaisi tähän. 

Olen tähän jo paneutunut ja yritän ihan todella keskittyä, kun huomaan jonkun puhuvan minulle, mutta silti näitä tilanteita tulee vastaan.  Toisaalta tähän vaikuttaa varmasti myös se, että perheessä on erittäin puheliaita ihmisiä, eli on ollut pakko opetella suodattamaan ympärillä olevaa hälinää ja pienen lapsen kanssa on ollut välttämätöntä oppia myös sanomaan välillä jotain ja silti jatkaa töitä. Tämä piirre on itseasiassa kasvanut aika paljon puolisoni vuorotteluvapaan aikana, kun meillä ei enää ole talossa hiljaista aikaa koskaan, khih (puolisoni tuppaa olemaan ihan todella todella puheliasta sorttia ja Taikan kanssa heillä riittää juttua ja laulua aamusta iltaan <3 )





Useimmiten näiden kehityskohteiden keksiminen on huomattavasti helpompaa kuin hyvien puolien löytäminen, mutta nyt kun niitä lähti ajattelemaan siltä kannalta, että missä ihan oikeasti pitäisi kehittyä ilman, että sättii itseään, niin homma olikin haastavampi. Mutta myös avartavampi. Itseään on helppo haukkua, mutta itsensä kehittämispaikkojen löytäminen onkin vielä vähän eri juttu. Tässä samalla oppii myös ymmärtämään omaa itseään.

Tämä oli itse asiassa aivan mahtavaa. Kerrankin ei tullut fiilis, että hitsi kun olen huono, vaan päinvastoin fiilis, että jes, pääsen konkreettisesti tekemään jotain niille asioille, jotka heikentävät jaksamistani. On ensin tiedostettava, mitkä asiat siihen vaikuttaa ja vasta sitten asialle voi jotain tehdä. 

Tästä on siis hyvä lähteä tekemään suunnitelmaa itselleen, että miten omat vahvuudet ja omat kehityskohteet saisi kohtaamaan niin, että jaksan paremmin ja saan parempia tuloksia aikaan... Se onkin aiheena seuraavalla kerralla! 

Mitä asiota sinun kehityskohde listalta löytyisi?

4 kommenttia:

  1. Luin molemmat postaukset, rehellistä ja avointa pohdintaa. Uskoisin, että tosi moni muukin painii samojen asioiden kanssa. Vapaa työ, kuten yrittäjänä, vaatii paljon oman työn suunnittelua ja ajankäytön hallintaa. Itsekin olen aikamoinen pyryharakka ja aloitan liikaa hommia. Oikein rauhallista ja levollista joulua sulle, ensi vuonna taas sitten uusin voimin❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet kyllä super tehokkaan oloinen nainen <3 Ihan huimaa! Ihanaa joulun aikaa myös Sinulle *iso hali* <3

      Poista
  2. Kohtaan 6. vinkkinä, että puhelimen voi laittaa täysin äänettömälle vaikka edes tunniksi tai pariksi, kun keskittyy olemaan läsnä. Sellaisen ajan voivat asiat kyllä odottaa, ja aina voi soittaa takaisin. Kohtaan 8. voin kertoa, että tämä on itselle tuttu 'oire' siitä, että käy ylikierroksilla. Kannattaa olla tarkkana tästä, koska se kertoo todella lepäämisen ja oman ajan tarpeesta, kun läheisten kanssa käydyt keskustelut eivät enää tosiaan rekisteröidy mieleen. Ja mitä omalta listaltani löytyy, niin ainakin kohdat 1. ja 2. ois ihan samoja. Perfektionistien perusongelmat. ;) Ja itsensä ja reagointitapojensa hyväksymistä ei kai voi koskaan liikaa opetella. Mukavaa ja toivon mukaan myös levollista joulun aikaa teille koko poppoolle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo äänettömälle laitto toimii muuten hyvin, mutta sitten huomaan pohtivani, että onko jollain nyt asiaa. Mutta olet ihan oikeassa, että ei oikeasti kenenkään asia voi olla niin kiireinen, etteikö voisi muutamaa hetkeä odotella :D Jatkamme siis harjoituksia sen osalta ;)

      Ihanaa joulua myös Sinulle <3

      Poista